Viikko 37 on Lapukan ympäristössä perinteisesti ruskaretkien parasta aikaa. Tällä kertaa jopa niin, että alkuviikosta tuntureillakin pärjäsi T-paita päällä.



seitsemän tunturin kylässä
Viikko 37 on Lapukan ympäristössä perinteisesti ruskaretkien parasta aikaa. Tällä kertaa jopa niin, että alkuviikosta tuntureillakin pärjäsi T-paita päällä.



Ruskasesonki on viikolla 37 vilkkaimmillaan, eikä karttaan merkittyjä retkipolkuja tarvitse tarpoa yksikseen…kuka tykkää kuka ei. Patikointisää tuskin voisi tätä parempi olla, joten ei ihmekään, että kaikki kylän turistit ovat yhtä aikaa liikkeellä.



Lapukan lähipiirin patikkapoluille löytyy mainiota vaihtelua vajaan parinkymmenen kilometrin automatkan päässä olevista Äkässaivon ja Äkäsmyllyn sekä Äkäskeron kupeessa olevan Peurakaltion kahvion maisemista.


Kesäkuun ensimmäisellä viikolla lumet ovat sulaneet mutta sääskistä ei vielä ole tietoakaan. Mitä parhainta ulkoiluaikaa siis. Sulavedet ovat kuitenkin täyttäneet niin Äkäslompolon kuin patikkapolutkin, joten liikkeelle on parasta lähteä kumisaappailla.


Tänä syksynä näyttää luonto hieman kitsastelevan ruskavärien käytössä.

Mutta kyllähän näissä maisemissa patikointi aina maistuu.


Syyskuun ensimmäisellä viikolla ruskan aisti lähinnä vain aurinkolasien läpi. Lämmin ja pitkään jatkunut kesä lienee viivästyttänyt koivujen heräämistä syksyn tuloon. Varvikot sentään jo punertavat – sitä enemmän, mitä korkeammalle kapuaa.

Jos lomaviikon ajoitus sattuikin hieman aikaiseksi ruskan osalta, niin patikointisäät olivat kuitenkin mitä mainioimmat.


Aakenustunturin ylitys on tunnetusti upea reitti mutta tavismurtsikoijan pitäisi varata kokonainen päivä aikaa ja kunnon eväät ehtiäkseen ja jaksaakseen hiihtää sen Äkäslompolosta käsin. Onneksi kohteeseen lähestymisen voi ratkaista toisinkin vajaan kolmen vartin autoilulla Lapukasta Totovaaran parkkipaikalle.

Latu-ura Aakenuksen laella voi olla melko viitteellinen ja jos hankikantoa puuttuu, niin kapeimmat kilpasukset eivät välttämättä ole parhaiten liikkumista helpottavat varusteet. Joka tapauksessa avaria maisemia tällä lähemmäs peninkulman mittaisella tunturinylityksellä riittää.


Alkavan ruskan huomaa jo Lapukan ympäristössäkin mutta nämä maisemat aukeavat muutaman kilometrin reippailulla Kesänkitunturin suuntaan.

Siitä onkin hyvä jatkaa kohti Pirunkurua. Toisin kuin muualla kansallispuistossa, tällä reitillä maastopyöräily ei ole sallittua.

Toisaalta, jos kiipeilypatikointi ei erityisemmin innosta, niin suuntaamalla Lapukasta puolitoista kilometriä alarinteeseen päätyy (ainakin syyskuussa) rauhalliselle uimarannalle.

Viereisen lintutornin maastossa tunnelma on kuin Kaukoidässä.
![]() |
![]() |
Tällä kylällä ei ihan vielä päästä puutarhahommiin. Ladut sen sijaan ovat suorastaan vastustamattoman herkullisessa kunnossa.





Lapukka sulautuu hyvin maisemaan ainakin silloin kun aurinko ei porota.
Lunta alkoi olla riittävästi kaikenlaisiin lumitöihin, kuten lumen pudotukseen katolta. Maastossa ei pitkälle tarvottu ilman lumikenkiä. Ladut olivat ensiluokkaisessa kunnossa aina kun niille tarkeni.
